Tämän artikkelin on kirjoittanut Johan Hammarström, jolla itsellään on ollut kuulonalenema syntymästään saakka ja joka on työskennellyt kuuloalalla vuodesta 2007. Hän on toiminut kuulovammaisten lähettiläänä ja lentänyt maailman ympäri lentäjänä World Flight for Hearing -projektissa.
Tiedämme, että monet kuulonalenemasta kärsivät päättävät olla kertomatta huonosta kuulostaan, ehkä vain lähimmät perheenjäsenet tietävät. Näin tein itsekin ensimmäiset 25 vuotta! Ajan myötä opin kuitenkin, että on paljon parempi, kun muut tietävät ja tuntevat omat rajoitukseni. Siitä ei tarvitse hävetä – meillä kaikilla on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia. Kun kertoo selkeästi, mitä tarvitsee ympäristöltään, voi myös kehittää omia vahvuuksiaan entistä paremmin.
Huono kuulo ei näy ulospäin, mutta se kyllä usein huomataan. Tulee sanotuksi ”mitä?”, nyökättyä ja hymyiltyä ymmärtäväisesti, vaikka ei ole kuullut, tai kuultua väärin. Myös lievät kuulonalenemat voivat aiheuttaa kuulemisen vaikeuksia, erityisesti silloin, kun moni puhuu samaan aikaan. Esimerkiksi juhannuskokoontumisissa, kun ympärillä on paljon puheensorinaa.
Kuulokojeet kompensoivat osan kuulonalenemasta, mutta eivät suinkaan kaikkea eivätkä kaikissa tilanteissa.
Miksi omaa kuulonalenemaa ei haluta kertoa muille?
Monista tuntuu yhä kiusalliselta kertoa, että he kuulevat huonosti. Elää edelleen vanhoja käsityksiä siitä, että huonosti kuuleva on tyhmä, mikä johtuu siitä, että huonommin kuuleva voi ymmärtää väärin ja vastata virheellisesti. Monet yhdistävät myös kuulonaleneman ja kuulokojeet vanhuuteen, vaikka on hyvä tietää, että yli puolet kaikista kuulonalenemasta kärsivistä on nykyään työikäisiä.
Kerro! Se riisuu dramatiikkaa kuuloon liittyvistä ongelmista, sinun ei tarvitse olla koko ajan varpaillasi kuullaksesi, vältät väärinkäsityksiä ja se, jonka kanssa puhut, saa mahdollisuuden ottaa asian huomioon.
Voit voittaa paljon kertomalla kuulonalenemastasi ja tietenkin myös hakemalla apua, jos et ole vielä niin tehnyt.